Lenkkeilemässä

Iltapäivällä käytiin ensin Lauran, Maurin ja Miran kanssa piiiitkällä lenkillä ja sitten mentiin vielä metsään Marian, Yran ja Nalan kanssa. Yralla ja Dessillä oli vauhti päällä ja Ringo käppäili omia polkujaan. Nala kulki meidän tyttöjen kanssa, mutta joutui aika ajoin ohi ryntäävien terrierien tönimäksi. Nalan mielestä se oli ihan tyhmää. Eipäs Nala arvannutkaan, että kohtalo kostaisi tönimiset ennen kuin lenkki oli lopussa.

Kävin nimittäin niin, että lenkin loppusuoralla törmättiin vesiesteeseen. Polun poikki virtaava pieni puro oli lumien sulamisvedestä vähän levinnyt ja Ringo reppana pulahti sinne ensimmäisenä. Aivan läpimärkänä se kömpi puron toiselle puolelle ja ihmetteli miksei seurata perässä. Yli ei voitu hypätä, koska puro oli niin leveä. Läpi ei voitu kahlata, koska se oli liian syvä ja oltaisiin kunnolla haukattu vettä saappaisiin. Niinpä yritettiin löytää kapeampi kohta ja ylittää puro siitä.

Dessi syliin, ohjeet Ringolle odottaa toisella puolella ja eikun tekemään sohjoon painon kestävää polkua. Näytti siltä, että oli paras ensin heittää Dessi toiselle puolelle ja sitten kahlata itse perässä. Vastarannan penger oli lumen peitossa ja näytti tukevalta, joten hii'op ja hop. Tumpsiksen sijaan kuuluikin splätsis ja Dessi oli uponnut hartioitaan myöten jääkylmään vesisohjoon. Voi pientä koiraparkaa!!! En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, mutta hyvin selvää oli että Dessiä ei naurattanut yhtään. Kannustin sitä räpiköimään ylös, kun en pientä palelevaa parkaa edes pystynyt siinä mitenkään auttamaankaan. Kyllä tuntui kamalalta, kun sellaisen tempun toiselle tein.

Dessi pääsi jaloilleen, mutta ei nähnyt mitään muuta keinoa selviytyä tilanteesta kuin pian päästä takaisin mamman luo. Niinpä se laski kolmeen ja laskeutui takaisin hyiseen veteen ja kahlasi meitä kohti. Voi raasupieni. Äkkiä sadetakki päälle ja koira kainaloon ja eikun takaisin polulle. Ringo odotti meitä tutisten edelleen puron toisella puolella, mutta ei auttanut muu kuin kutsua se takaisin meidän puolelle, koska ainoa tapa päästä autoille oli kiertotie.

Dessi sai Yran löytämän tennispallon haltuunsa ja kaikkien yhteisellä päätöksellä (paitsi ehkä Yran) se sai kantaa sitä parkkipaikalle asti. Autolla kuivasin pahimmat märät turkista ja sitten lämppäri täysille ja kotiin kuumaan suihkuun. Sitten namipurkkiruokaa masun täydeltä ja huilimaan sohvalle mamman kanssa peiton alle :).

Taisin päästä pälkähästä....ja uimamaisterit näyttävät saatuihin korvauksiin tyytyväisiltä. Noh, ainakin 2/3:sta meidän huushollissa heitti tänä vuonna talviturkin ajoissa :).