Sastamalassa kisaturistina

Käytiin tänään Sastamalassa nauttimassa agilitykisatunnelmasta, pitkästä aikaa. Vähän teki mieli ajaa etelään kurkkaamaan pari medirataa AST:n kisoihin ja samalla katsoa miten oma takapiha siellä alkaa nousta ja onko viimeiset hankinnat kestäneet talven ja ketkä on kukassa...mutta, on sinne aika matka kumminkin ja niin päädyttiin käymään näissä lähikisoissa.

Sastamala olikin varsin kivan näköinen paikka. Paljon järviä ja kohta keskustan ulkopuolella lehmiä laitumella, Pyhän Olavin kirkko ja kaikenlaista sellaista. Agikisat olivat yhden ala-asteen pihalla ihan järven rannalla. Aika kiva. Sää oli sopivan leuto ja kenttä vaikutti hyvältä.

Nybergillä oli maxi3-luokassa hankala ensimmäinen agirata ja vain 1 koirakko teki nollan: Tuulia ja Pirtu. Pitkän tauon jälkeen radalta oli jotenkin helppo lukea sellaisia asioita kuin: "ohjaa, älä oleta" ja "save a step, loose a leg" eli ohjaa loppuun asti, "älä sille koiralle suutu, jos itse ohjaat väärin", "mihin se laser osoittaakaan...", "valssit alkavat ennen hyppyä, jotta koira tietää että kohta käännytään", "ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan" ja "jos korjaat, niin korjaa sitten kunnolla, äläkä säädä jotain sinne päin".

Osa koirista oli niin jäykkiä, että eivät halunneet edes hypätä. Ohjaajat olivat ihmeissään tai kiukkuisia. Tuli fiilis, että kenellekään ei tainnut tulla edes mieleen, että vika voisi olla koiran fysiikassa. Ei sitä itseäkään huvittaisi hypellä huonoilla tai jäykillä ja kipeillä lihaksilla. Mietin siinä radan reunalla, että missä vaiheessa hauska harrastus ja höntsääminen muuttuu epäreiluksi koiraa kohtaan. Mistä tietää, milloin kilpailuttaminen on liikaa vaadittu ja koiran pitäisi päästä lihashuoltoon, kuntoutukseen tai ainakin kisatauolle tai kaikkea em. Usein ohjaaja sokeutuu itse koiransa liikkeisiin. Kuka voi silloin kertoa ohjaajalle, että nyt on huollon paikka?

Yksi mikä tuli mieleen on, että seuraavan koiran treeneihin otan kyllä videokameran mukaan. Säännöllisesti pitää kuvata koiran liikettä videolle, jotta pystyy analysoimaan hyppyjä sekä laukkaa. Onko pää alhaalla, hyppääkö oikeasta paikasta, onko selkä suora, ovatko takajalat koukussa vai suorana, stemmaako hyppyä, miten tulee alas jne. Ja sitä hyppytekniikkaa varmaan pitäisi tehdä myös säännöllisesti. Oikeastaan agilityn alkeiset tulisi aloittaa aina hyppytekniikan opettamisella, ennen kuin opetellaan yhtään oikeaa estettä. Lisäksi pitäisi painottaa lihashuollon tärkeyttä.

Noniin, niitä kuvia piti laittaa tämän päivän retkestä...

Sitten vähän vanhempia kuvia puutarhasta.

Täällä sataa...