Toisella radalla ajattelin ihan vaan persjättää pari kertaa, mutta enhän mä ehtinyt ajoissa mihinkään ja muutenkin se oli ihan tuhoon tuomittu ajatus, ihan turhaa hifistelyä.
Kolmannelle radalle vaihtui tuomari (onneksi!) ja rata tuntui ihanan helpolta ja sujuvalta tutustumisessa. Sitten päästiin vaikeat kohdat ohi ja yhden takaakierron ohituksen ehdin korjatakin, mutta loppusuoralla en kiertänytkään puomin seinän puolelta, joten oli väärin päin alakontaktilla. Yritin valssia puomin loppuun sillä tuloksella, että työnsin Rinkelin väärin päin tokavikalle esteelle. Voihan rähmä sanon vaan..... Olisin vaikka vetänyt vasemman kautta tai tehnyt persjätön, mutta aivot olivat pääsiäislomalla ihan niin kuin jalatkin, joten "there we are...". Vikasta radasta on todistusaineistoa, silvuplee ;):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti