Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun...

Juicen sanoja lainaten ...tai no meno Lempäälään oli vielä hyvässä säässä, mutta paluumatkalla jo satoikin lunta aika reippaasti. Ja sade eikun yltyi ja Espoossa tuli niin paljon, että matkalla parkkipaikalta kotiovelle ehti muuttua täydeksi lumiukoksi. Aamulla ei meinattu saada ovea auki ja kaikki tiet olivat hautautuneet lumeen. "When it rains, it poors" tai "Espoossa lumisadekin on sakeampaa" ;).

No siis kisoista...kivat kisat ja kivat radat. Tuomari oli vieras, mutta mukava. Ihanneajat tuntuivat kohtuullisilta ja etenemät olivat jotain 3.5 - 3.8 sekunnin välillä. Fiilis oli luottavainen, että kyllähän me noihin ollaan ennenkin ehditty....ainakin joskus...jossain :D.

Kuski oli kumminkin sen verran hidas liikkeissään + unohteli mihin oli matkalla, joten kilpuri joutui pelastelemaan sieltä ja täältä ja koukkailemaan viime hetkellä tulleiden ohjeiden mukaan. Onneksi kilpuri on kiltti....paitsi kontaktipinnoilla. Höh. No jos ei ole opetettu, niin ei voi vaatia. Nih.

Ekalla agiradalla Ringo loikkasi jo puomilla, mutten muistanut keskeyttää rataa, vaan paineltiin Aalle asti. Siellä loikkasi alakontaktilta (osui kuulemma) ja kalastelin herraa kiinni keppien seasta jonne se kurvasi sitä hamuavia käsiä karkuun. Hypyn kautta otettiin Aa uudestaan. Onneksi pysähtyi oikein, vaikka oli ihan semmonen tunne, että menee se tästäkin vielä läpi. No siitä jatkettiin sitten maaliin suoraan.

Toisella agiradalla (jota saatiin odottaa mediluokan ajan ja then some) Rinkeli kipitti jälleen sinne minne käskettiin, paitsi että taasen loikkasi puomilta. Tällä kertaa himmasin liian aikaisin, joka ehkä pisti Ringon hyppäämään loppuosan. Sekavan loppuradan jälkeen tuloksena yliaikavitonen. Tein radan loppuun asti, kun teki mieli eikä Aatakaan ollut. Keinu oli, mutta senkin ohi meinasin ohjata...tai siis en ohjannut ollenkaan. Onneksi tajusin katsoa koiraa ja ehdin ohjata sen viime hetkellä esteelle. Tämä rata oli aika kiva noin muuten.

Sitten oli enää hyppäri jäljellä. Se oli varsin hauska ja ohjaussuunnitelma oli aikas selkeä. Tälläkin radalla kuski oli turhan hidas ja tiellä valsseineen parissa kohdassa ja yhdessä kohdassa hukkasi koiran, mutta jälleen Rinkeli pelasti tilanteen. Tuloksena 0 ratavirhettä, mutta reilusti yliaikaa. No voe. Hauskaa oli kun sain kisakirjeen ja tuomarointilaput, niin hyppärilapulla oli Maisan terkut ja hymynaamanolla :D :D :D!!!

Siinä vasta huomasin, että Maisahan olikin sihteerikkönä. Kiitos vielä Maisa terkuista ja oli tosi kiva nähdä ihan livenä pitkästä aikaa :).

Nanna kuvasi pari meidän rataa, joten tässäpä ne: